Suomi avaa rahapelimarkkinansa heinäkuussa 2027. Verotaso on lyöty lukkoon: 22% bruttopelituotosta. Luku sijoittaa Suomen eurooppalaisen verotuksen keskivälille — mutta todelliset kustannukset ovat korkeammat kuin ensisilmäyksellä näyttää.
Kun Suomen uusi rahapelilaki astui voimaan tammikuussa 2026, yksi keskeinen kysymys sai vastauksensa: kuinka paljon lisensoitujen operaattoreiden pitää maksaa veroa?
Vastaus on 22% bruttopelituotosta eli GGR:stä — käytännössä pelaajien häviämästä rahasta. Luku koskee kaikkia lisensoituja toimijoita tasapuolisesti, myös Veikkausta sen yksinoikeuspeleissä.
Hakemuksia on jätetty jo yli 24 kappaletta ja lupahaku on käynnissä — kansainväliset operaattorit ovat selvästi kiinnostuneita. Pelkkä hakemus ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että isoimmat nimet todella aloittavat toiminnan. Osa saattaa hakea lisenssin varmuuden vuoksi ja odottaa miten järjestelmä toimii käytännössä ennen kuin sitoutuu markkinaan täysillä.
Miten Suomi vertautuu naapureihin
Eurooppalaisessa vertailussa Suomi sijoittuu keskivälille — mutta vertailu ei ole aivan suoraviivainen.
Ruotsi perii 18% GGR-veroa, mikä tekee siitä Suomea edullisemman. Viro on perinteisesti pysynyt kilpailukykyisenä ja on jopa suunnitellut veronalennuksia houkutellakseen lisää toimijoita. Malta puolestaan on tunnettu matalammista efektiivisistä veroprosenteistaan, minkä vuoksi niin monet operaattorit ovat rekisteröityneet sinne.
Suomen 22% ei ole korkein Euroopassa — mutta se ei myöskään ole alhaisin.
Piilokustannus: valvontamaksu
Verotaulukosta ei selviä koko totuus. Varsinaisen 22% GGR-veron päälle tulee vuosittainen valvontamaksu, joka määräytyy liikevaihdon mukaan ja vaihtelee 4 000 eurosta 265 000 euroon.
Asiantuntija-arvioiden mukaan valvontamaksu voi ylittää 2% GGR:stä tietyillä liikevaihdon tasoilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että keskikokoisen operaattorin todellinen verorasitus voi olla lähempänä 24–25% kuin virallista 22%.
Lisäksi kaikki operaattorit — myös Veikkaus — maksavat jatkossa normaalin yhteisöveron, sillä monopolioperaattorin verovapaus poistuu uuden lain myötä.
Markkina on iso — mutta puolet pelaa jo muualla
Suomen rahapelimarkkina on arviolta 1,9 miljardin euron GGR kokonaisuus. Se on pienelle maalle poikkeuksellisen suuri — suomalaiset kuuluvat maailman aktiivisimpiin pelaajiin asukasta kohti.
Ongelma on se, että lisenssijärjestelmän keskeinen tavoite — pelaajien kanavointi valvottuun järjestelmään — lähtee hankalasta tilanteesta. Kanavointiaste on laskenut lähes 90 prosentista noin 50 prosenttiin. Puolet suomalaisesta nettipelaamisesta tapahtuu jo nyt täysin Suomen viranomaisvalvonnan ulkopuolella.
Uusi järjestelmä onnistuu vain jos lisensoitu tarjonta on riittävän houkutteleva — niin pelaajille kuin operaattoreillekin. Verotaso on yksi keskeinen muuttuja siinä yhtälössä.
Riittääkö 22%?
Kysymykseen ei ole vielä vastausta — se selviää käytännössä vasta kun markkina avautuu ja nähdään ketkä todella tulevat ja ketkä jäävät.
Ruotsin kokemus antaa suuntaviivoja. Kun Ruotsi avasi markkinansa 2019, kanavointiaste nousi nopeasti. Mutta Ruotsi tarjoaa matalamman verotason ja suuremman markkinan. Suomen haaste on houkutella riittävä määrä isoja kansainvälisiä toimijoita pienemmälle markkinalle korkeammalla verorasituksella.
Positiivinen signaali on se, että hakemuksia on jo yli 24. Se viittaa siihen, että operaattorit pitävät Suomea kiinnostavana — ainakin paperilla. Seuraava testi on se, montako niistä aloittaa todellisen toiminnan heinäkuussa 2027.
Lähteet: iGaming Business – ”Finland in focus: Licensing window opens for Europe’s newest market”
Hannes Snellman – ”Finnish Gambling System Reform – Tax Implications”
Nordia Law – ”Entering Finland’s New iGaming Market”
Kuva: Ondrej Bocek on Unsplash
