Korkein hallinto-oikeus on linjannut ennakkopäätöksellä, että ammattimainen vedonlyönti voi olla verotuksessa tulonhankkimistoimintaa. Silloin vedonlyöjä saa vähentää veronalaisista tuloistaan kaikki pelipanokset — myös hävittyjen vetojen. Päätös koski vedonlyöjä Antti Koivulaa, jonka verokiista kesti yli viisi vuotta.
KHO:n 1. lokakuuta antama ratkaisu koski Koivulan vuoden 2020 verotusta ja ETA-alueen ulkopuolella pelattua vedonlyöntiä. Koivula oli lyönyt vuoden aikana 2 145 vetoa. Panoksia kertyi 365 606 euroa ja palautuksia 406 713 euroa, joten vedonlyönnin todellinen voitto oli noin 41 100 euroa.
Koivula on rahapelijuristi ja entinen ammattivedonlyöjä, joka toimii nykyisin Hippos ATG:n compliance-johtajana.
Verohallinto verotti 112 000 euroa ylimääräistä
Verohallinto katsoi, että vähennyskelpoisia ovat vain voittaneisiin vetoihin käytetyt panokset. Hävittyjen vetojen panoksia ei hyväksytty, koska ne eivät Verohallinnon mukaan olleet kerryttäneet veronalaista tuloa.
Tämän perusteella Verohallinto lisäsi syyskuussa 2022 Koivulan ansiotuloihin 112 369 euroa ja määräsi 1 155 euron veronkorotuksen. Verotettava tulo nousi selvästi todellista vedonlyöntitulosta suuremmaksi. Verotuksen oikaisulautakunta ja Helsingin hallinto-oikeus asettuivat Verohallinnon kannalle.
Hallinto-oikeuden mukaan vedonlyönti perustuu aina osin lopputuloksen arvaamiseen, jokainen veto on erillinen tapahtuma, eikä hävityllä panoksella ole vaikutusta seuraavan vedon voittomahdollisuuksiin.
KHO: menestys ei perustunut pelkkään sattumaan
KHO päätyi toiseen lopputulokseen. Sen mukaan Koivulan menestys perustui osin sattumaan, mutta myös tiedonhankintaan ja vedonlyöntimarkkinoiden tuntemukseen.
Koivula etsi analyysin avulla vedonvälittäjien kertoimista hinnoitteluvirheitä suomalaisissa jalkapallo-otteluissa. Kiireisimpinä jaksoina hän käytti vedonlyöntiin 50–100 tuntia viikossa ja hiljaisempina 30–50 tuntia. Toiminnan laajuuden ja suunnitelmallisuuden perusteella KHO katsoi sen olevan vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa harjoitettua tulonhankkimistoimintaa.
Elinkeinotoimintaa vedonlyönti ei KHO:n mukaan kuitenkaan ollut, koska se perustui eri toimijoiden vedonlyöntipalveluiden käyttämiseen.
KHO kumosi Verohallinnon oikaisun ja veronkorotuksen. Koivula sai vähentää kaikki 365 606 euron panokset. Lisäksi Verohallinto määrättiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa KHO:ssa, 5 820 euroa.
Puhelin ja pääsyliput vielä ratkaisematta
Kaikkia Koivulan vaatimia vähennyksiä ei vielä ratkaistu. KHO palautti verotuksen oikaisulautakunnalle arvioitavaksi muun muassa työhuone-, puhelin-, internet- ja toimistokulut, lehtitilaukset, työmatkat sekä jalkapallo-otteluiden pääsyliput.
Ne voivat olla vähennyskelpoisia nyt, kun toiminta on todettu tulonhankkimistoiminnaksi — mutta ratkaisu siitä tehdään erikseen.
Ammattilaiselle eri säännöt kuin harrastajalle
Ratkaisu täydentää KHO:n aiempaa linjausta. Syyskuussa annetussa päätöksessä harrastuksena kasinolla pelaavan voitot verotetaan pelirupeamittain, eikä eri rupeamien tappioita voi vähentää. Tappiollinenkin pelivuosi voi siis tuottaa veroa.
Koivulan tapauksessa tilanne on toinen. Kun toiminta on laajaa, suunnitelmallista ja perustuu osaamiseen, verotus tehdään nettotuloksen perusteella koko vuoden ajalta.
KHO ei kuitenkaan määritellyt tarkkaa rajaa sille, milloin vedonlyönti muuttuu harrastuksesta tulonhankkimistoiminnaksi. Ratkaisevaa on kokonaisuus: laajuus, järjestelmällisyys, pitkäjänteisyys ja se, perustuuko menestys osaamiseen.
Ennakkopäätös koskee ETA-alueen ulkopuolella järjestettyä vedonlyöntiä. ETA-alueella järjestettyjen pelien voitot ovat jo nykyisin verovapaita, ja heinäkuusta 2027 alkaen myös Suomen lisenssin saaneiden yhtiöiden voitot ovat verovapaita. Lisensoimattomien, Suomeen kohdistettujen pelien verokohtelu kuitenkin muuttuu, joten kysymys hävittyjen panosten vähentämisestä ei katoa lisenssijärjestelmässäkään.
Lähde: Korkein hallinto-oikeus — KHO:2026:79 – 1.10.2026
Kuva: Sino Yu / Wikimedia Commons, CC BY-SA 4.0
