Euroopan parlamentti on nostanut nettirahapeliveron poliittiselle agendalle ensimmäistä kertaa vakavasti. Käytännön toteutuminen on silti toinen asia: verotus kuuluu jäsenmaille, ja yhden ainoan maan veto riittää kaatamaan koko hankkeen.
Parlamentti hyväksyi huhtikuussa kantansa EU:n monivuotiseen budjettikehykseen vuosille 2028–2034 äänin 370–201. Mukana oli viittaus rahapelialaan kohdistuvaan maksuun yhtenä mahdollisena uutena tulonlähteenä.
Ehdotuksen taustalla on romanialainen S&D-ryhmän europarlamentaarikko Victor Negrescu, joka on ajanut mallia, jossa online-rahapeliyhtiöiltä kerättäisiin noin yhden prosentin maksu bruttorahapelituotoista. Arvioiden mukaan vero voisi tuottaa EU:lle 2–4 miljardia euroa vuodessa.
Miksi vero ei etene pelkällä parlamentin päätöksellä?
EU-oikeuden rakenne tekee rahaperiverosta erityisen vaikean. Verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja mahdollinen EU-tason vero vaatisi kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisen hyväksynnän neuvostossa.
Parlamentin päätöslauselma on poliittinen linjaus, ei sitova lainsäädäntö. Seuraava askel edellyttäisi, että Euroopan komissio päättää valmistella varsinaisen ehdotuksen — ja vasta sen jälkeen asia voisi edetä neuvostoon.
Ensimmäinen konkreettinen vihje komission suhtautumisesta saadaan jo tällä viikolla: komissio vastaa parlamentin suulliseen kysymykseen EU-tason rahapeliverosta täysistunnossa Strasbourgissa keskiviikkona 20. toukokuuta.
Malta riittää kaatamaan koko hankkeen
Käytännössä yksikin jäsenmaa voi torpedoida veron. Ja juuri tässä kohtaa Malta nousee keskeiseksi tekijäksi.
Malta on yksi Euroopan merkittävimmistä iGaming-keskuksista. Maa on rakentanut kansantaloutensa osin rahapelialan lisenssi- ja verotulojen varaan, ja maan hallitus on jo aiemmin ilmoittanut vastustavansa EU-tason rahapeliveroa. Rahapelisuomi.fi on käsitellyt Maltan asemaa tässä vastakkainasettelussa aiemmin: Malta on valmis torppaamaan EU:n rahapelimaksun.
Alan järjestöt: vero rankaisisi lisensoidut, ei harmaan markkinan toimijat
European Gaming and Betting Association (EGBA) on kutsunut ehdotusta käytännössä toimimattomaksi. Järjestön keskeinen huomio on, että EU-vero heikentäisi lisensoitujen operaattoreiden kilpailukykyä samalla kun iGaming:in harmaa markkina jäisi kokonaan järjestelmän ulkopuolelle.
Tämä on aito ongelma. Jos lisensoidut toimijat maksavat sekä kansallisen rahapeliveron että EU-tason maksun, hintaero lisensoimattomiin kasvaa — ja pelaajilla on kannustin siirtyä pois valvotun järjestelmän piiristä.
Ehdotus koskee nimenomaan nettirahapelaamista
Yksi huomionarvoinen yksityiskohta: koko keskustelu pyörii online-rahapelaamisen ympärillä. Perinteinen kivijalka- ja lottopelaaminen on jätetty ehdotusten ulkopuolelle.
Tämä ei ole sattumaa. Monissa EU-maissa kansalliset lotot ovat poliittisesti herkkiä — usein valtion omistamia tai tiukasti säänneltyjä. Niiden mukaanotto tekisi neuvotteluista vielä huomattavasti vaikeammat.
Suomen rahapelivero on vahvistettu 22 prosentiksi osana tulevan lisenssijärjestelmän kokonaisuutta. EU-tason lisämaksu asettaisi suomalaiset operaattorit entistä ahtaammalle, jos se toteutuisi kansallisen veron päälle.
Missä mennään nyt?
Tilanne on selkeä: parlamentti on tehnyt poliittisen avauksen, mutta varsinainen lainsäädäntöprosessi ei ole käynnistynyt. Komission kanta selviää tällä viikolla Strasbourgissa, ja se määrittää pitkälti sen, eteneekö asia konkreettiseksi ehdotukseksi vai jääkö se parlamentin papereihin.
Lähde: European Parliament — ”Own Resources for the future: critical review & opportunities” – 28.1.2026
Kuva: ALEXANDRE LALLEMAND on Unsplash
